Mutta kukaan ei ollut sitä aikaisemmin huomannut!
IX
— Se oli pitkä juttu, mutta se oli osittain jännittäväkin, sanoi hra Kenonen.
— Minä otan tästä maksun etukäteen… niillä on kesän aikana aina puute käsikirjoituksista, ilmoitti kirjailija Sarvikas. — Otaksun, että vakinainen toimittaja ja se paholaisen Pöllänen saavat kuristuskohtauksen lukiessaan tämän teoksen omasta lehdestään ja kuullessaan, että se on jo maksettukin.
— Se on kaikki hyvin ja oikein, myönsi hra Kenonen. — Mutta mistä on tuo kirottu kukko joutunut minun seuraani?
— Itsehän sinä ostit sen toissapäivänä Porvoon torilla eräältä maalaiselta.
Herra Kenonen lakkasi pureskelemasta. Hän tuijotti kirjailija Sarvikkaaseen tuokion aikaa äänettömänä, ja hänen silmänsä pullistuivat, Sitten hän sanoi:
— Kuule, sano minulle rehellisesti: olenko minä — ja jo toissa päivänä! — ollut Porvoossa? Älä hätäile äläkä kiirehdi. Ajattele ensin tarkoin. Koeta muistella, etkö ehkä ole nähnyt vain unta.
— Me olimme kaikki Porvoossa, vastasi hra Sarvikas yksinkertaisesti ja luonnollisesti, mikä ei voinut olla tekemättä vakuuttavaa vaikutusta. — Eräs gulasseista putosi jokeenkin, mutta hänet saatiin heti ylös. Ja sinä ostit torilta kukon.
Hra Kenonen huokasi syvään ja sanoi sitten: