— Harmittihan se muitakin. Sitten tuli paljon hauskempi olla, kun päästiin siitä. Mitäs pidät johtaja Siivilästä?
Hra Kenonen, joka olisi ollut kiitollinen, jos toinen olisi hänelle selittänyt, kuka senniminen herrasmies oli, mistä hän oli kotoisin ja miten hän ja hra Kenonen olivat joutuneet toistensa tuttavuuteen, vastasi kartellen:
— Kyllähän se… mukiinmenevä mies…
— Juu, minäkin pidän paljon siitä miehestä, ilmoitti toinen. — Siinä on jotain semmoista reilua ja välitöntä.
— Aivan niin, sen vaikutuksen minäkin sain, myönsi hra Kenonen.
— Ja hänen rouvansa kanssa sinä myöskin tulit toimeen?
— Häh? kysyi hra Kenonen, pysähtyen äkkiä kenkiensä vaivalloisessa pauloittamisessa.
— Esitit sinunmaljatkin — vaikka rouvanhan se oikeastaan olisi ollut tehtävä.
— Enpähän! sanoi hra Kenonen jyrkästi, punastuen kovasti.
— Älä kiistä! nauroi tuntematon. — Tehän joittekin ne oikein vanhaan hyvään tapaan, käsikoukussa. Mutta sinä et taida enää oikein muistaa, mitä kaikkea siellä hommattiin?