On se jotakin erikoista, harvinaista?
Rakastavatko sonnit ylipäätään vankeutta?
Me suvaitsemme sitä jossain määrin epäillä.
Vaikka emme nimenomaan olekaan erikoinen asiantuntija sonnimaisilla aloilla. Emme ole esimerkiksi karjanhoitokonsulentti emmekä ole koskaan omistaneet sonnia.
Ja toivomme, ettemme koskaan tulisikaan sonnin omistajaksi.
Meissä ei piile mitään ahneutta siinä suhteessa.
Mutta me olemme nähneet sonneja aidan takaa, ja me olemme pysähtyneet katsomaan sonnia rohkeasti silmiin, jos aita on ollut jumalattoman vahva ja jos sonni on näyttäytynyt luonteeltaan maltilliseksi. Me olemme myöskin nähneet sonneja isojen kartanoiden navetoissa, kihlasormus nenässä.
Me emme ole kummassakaan tapauksessa olleet huomaavinamme sonnissa erityistä ja silmiinpistävää vastenmielisyyttä vapautta vastaan. Se seikka, että sonni suostuu seisomaan sormus nenässä ja sormuksesta seimeen kiinnitettyjen vitjojen toisessa päässä navetassa, ei vielä todista mitään, sillä vaikka me uskommekin, että lukija on vapauttarakastava olento ja valmis vapauden puolesta uhraamaan henkensä ja sydänverensä ja mahdollisesti yhden prosentin omaisuudestaankin, niin pidämme me luultavana, että lukijakin pysyisi kiltisti sisällä, jos hänen nenänsä lävistettäisiin rautarenkaalla ja hänet silläkeinoin kiinnitettäisiin kamarinsa seinään.
Emme myöskään siitä kirjallisuudesta, jota olemme lukutaitoon päästyämme viljelleet henkisten aarteittemme lisäämiseksi, ole missään kohden saaneet tukea sellaiselle käsitykselle, ettei sonnin olemukseen kuuluisi vapaudenrakkaus.
Päinvastoin voisimme, jos meillä olisi aikaa ja halua tästä asiasta laveammalti lörpötellä, mainita sangen pontevia päinvastaista todistavia esimerkkejä. Mutta ei ole aikaa eikä ole haluakaan.