Jos meillä olisi lapio ja kuokka ja jos Kaskinen olisi lähempänä ja jollei olisi näin lämmin vuodenaika, niin liittyisimme mekin näihin aarteenkaivajiin.
Jos nimittäin kaskislaiset hyväksyisivät ulkoseurakuntalaisia työnhaluisia joukkoonsa.
(1920.)
PITÄISI OLLEEN TAPAHTUNUT ILMAJOEN HUISSINKYLÄSSÄ
Eräs mies tullut sikäläiseen kauppapuotiin.
Seisoskellut ja katsellut kauppamiestä ja hänen monipuolista tavaravarastoaan ja raapinut takaraivoaan, ja kauppias muilta kiireiltä kerjettyään kysäissyt, että pitikös sitä teille mitä, vai?
Hm, hm, se mies ryästellyt. Onkos teillä — jos niinkuin sattuisi olemaan, sitä semmoista limonaatia, niinkuin ne sanovat?
Kauppias vastannut, että onhan sitä limonaatia. Onhan meillä. Limonaatia on ja vaikka mitä. Mitä kukin halajaa. Paljonkos pitäisi olla limonaatia?
— No, mitäs… eihän sitä paljosta. Eihän se liika lihota, jollei kohtuus elätä, hehe. Jos ottaisi putelin, kun ei ole tullut ennen maistetuksi.
— Vai niin säilynyt, ettei ole ennen limonaatia maistellut, arvellut kauppias, ja avannut pullon ja pannut sen ja lasin tiskille, jossa jo ennestään ollut joku pullo, ja ruvennut taas toisia ostajia palvelemaan.