Se mies kaatanut pullosta lasin täyteen ja juonut lasin tyhjäksi ja sanonut suoraan, että:
— Ei tää oikeen hyvvää oo, mutta kun minä kerran oon maksanu, niin täytyyhän sen juora… ja näkyyväthän sitä muutkin juovan.
Näin sanonut mies, josta ei limonaati oikein hyvää ollut.
Mutta juonut se kumminkin sen kaikki.
Välillä pysähtynyt suutaan muikistelemaan, niinkuin limonaatinjuojien tapana on, mutta sitten taas kaatanut virvoitusjuomaa naamaansa.
No, loppunut se pullo, vaikkei se oikein maistunutkaan.
Mies kysynyt, että mitäs tämä maksaa, ja maksanut sitten ja sanonut:
— Em minä enää toista kertaa osta limonaatia.
Siellä ollut puodissa ostoksillaan joku toinenkin mies, joka asiat toimitettuaan sanonut kauppamiehelle, että mihinkäs kauppias pani sen liinöljypullon, ja kauppias vastannut, että tuonne minä sen tiskille panin, ota sieltä.
Se mies etsinyt tiskiltä liinöljypulloaan, mutta ei löytänyt, ja sitten kauppiaskin ruvennut etsimään, mutta ei siellä tiskillä ollut muuta kuin yksi limonaatipullo, ja kauppias huomauttanut sille ensimmäiselle miehelle, että juokaa pois tuo limonaatinne, ennenkuin väljähtyy, kun on korkki auki.