Se mies sanonut, että jo minä siitä yhden pullollisen join, ja kauppias ja se liinöljyn ostaja katsoneet toisiaan vähän pitkään, ja kauppias ottanut tiskiltä tyhjän pullon ja haistellut sitä ja sanonut, että niinpähän joi sen teirän liinöljynne.
Se toinen mies saanut uudelleen pullonsa täyteen liinöljyä, ja sitten lähteneet molemmat miehet puodista, ja se limonaatin ostaja sanonut vielä mennessään sille liinöljynostajalle, ettei hän enää koskaan limonaatia osta. Juohan sitä, kun ottaa mies juodakseen, mutta malttaa tuota olla juomattakin.
Pitäisi olleen tapahtunut Ilmajoen Huissinkylässä.
(1920.)
KERTOMUS SUHISEVASTA HAAMUSTA IISALMEN KAUPUNGISSA
Iisalmelaiset ovat taas äskettäin toimittaneet yhden tunnetuiksi ja tunnustetuiksi tulleita pormestarinvaalejaan, ja meillä olisi kieltämättä aihetta kirjoittaa sen johdosta tälläkin kertaa muutama harkittu rivi, mutta me olemme tehneet juhlallisen päätöksen olla kirjoittamatta Iisalmen pormestarista useammin kuin kerran vuodessa, ellei joitain aivan pakottavia näkökohtia ilmene. Tämä päätös ei kuitenkaan millään muotoa estä meitä myötätuntoisesti seuraamasta Iisalmen muita rientoja.
Sivumennen voimme mainita, että samoin kuin useissa muissakin Pohjois-Suomen kaupungeissa on myöskin Iisalmessa muutamia päiviä takaperin nähty ensi kerran lentokone, jonka ilmestyminen Iisalmen taivaalle on innoittanut rakkaat virkaveljemme Iisalmen äänenkannattajassa m.m. seuraavaan lennokkaaseen huudahdukseen:
»Onhan sitä jo Iisalmessakin uuden ajan ihmeitä nähty jos joitakin: telegraahvit ja phonograahvit, telephoonit ja ihanneuunit, gramokraahvit ja votograahvit, kinematograahvit ja Enson pahvit, syykkelipyörät ja viljan lyöjät, peräruiskut ja autojen tomutuiskut, mutta tämä huhkia humiseva hykrokraahvi ensimmäistä kertaa».
Iisalmelaiset, heille suurin piirtein katsoen epäominaisella harvasanaisuudella, ovat kuitenkin karttaneet ja yhä edelleenkin karttavat puhumasta eräästä tavallista, nykyisyydessä arkipäiväiseksi lukeutuvaa lentokonetta paljon mieltäkiinnittävämmästä ilmiöstä, joka on, sikäli kuin me olemme oikein tietoomme saaneet, aiheuttanut Iisalmen kaupungissa ja ympäristössä vähintäänkin yhtä suurta mieltenkuohua kuin tuo taannoinen lentokonekin. Iisalmessa on nimittäin pitänyt peliään outo ja selkäpiitä karmiva henkimaailman ilmiö, tarkemmin tunnettu nimellä suhiseva kummitus.
Yleensä vaivaa, sikäli kuin me olemme alaan perehtyneet, haamuja ja kummituksia se pieni puutteellisuus — ikäänkuin ikiliikkujan puuttuva ratas — ettei niiden todenperäisyyttä voida aivan ehdottoman sitovasti todistaa epäuskoiselle yleisölle. Todisteluketjussa on aina joku pieni Akilleen kantapää, johon epäilijät ja pilkkaajat voivat ampua myrkyllisiä nuoliaan. Mutta Iisalmen suhisevaan kummitukseen nähden on asianlaita toinen. Sen ovat nähneet yht'aikaa melkoiset iisalmelaisjoukot, nähneet sen aivan ääreltään, niin että voivat ei ainoastaan sielunsa autuuden vaan vieläpä pormestari toivonsakin kautta vannoa, etteivät näkö- ja kuuloaistimensa ole heitä pettäneet. Asia on, niinkuin meille on täydellä syyllä huomautettu, todistettu kerrassaan ennenkuulumattoman sitovasti.