Se sai kaikki heti virkistymään.
— No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän sieltä ole mitään varastettu.
— Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja ikkunasta menneet.
— Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin, vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita.
— Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja poliisikoira oli ottanut kiinni… selitti pikku Pekka.
— Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä.
— Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi emäntä.
— Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan.
— Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan lukkoa ole, lisäsi isäntä.
— Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille.