— Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä tänä aamuna? tunnusteli Makkonen.
Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja sanoi:
— Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle… syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa!
— So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi.
— Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan? uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä.
— Ka enkö tuota liene minä ollut.
— Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti… mitä tekemistä sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa?
— Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut ruveta sitä minulle kantamaan.
— Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin! julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille! Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen!
Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos.