— Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi
Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä!
XII
Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa.
— Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä.
— Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli
Makkonen viimein.
Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty.
Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira! poliisikoira!
Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie.
— No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät! ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin löytyneet!
Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita Törölään.