Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään, mutta naapuri huusi vielä kovemmin:
— Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira tuo sinulle voisi takaisin!
Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat. Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin!
Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi ja Bella.
— Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti.
— No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään.
— Ka, mikäpäs siinä… tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa… ja tässä on meillä sitten mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa.
— Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä.
— Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin.
— No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi rupesit! uhkasi isäntä Jussia.