Kuolla täytyy jokaisen, vastasi rouva Menlös. Kuolla täytyy, ei auta.
Jos hän kuolee ennenkuin oikeusjuttu on päättynyt, niin menettää hän sen varmasti, sanoi tohtori. Eihän vainaja voi hoitaa oikeusjuttukaan.
Silloin alkoi rouva Menlös harkita asiaa. Sitten hän sanoi, että hän ei tahdo vielä kuolla, sillä hän tahtoo voittaa juttunsa. Ja sitten lähti hän virkistysmatkalle sukulaistensa luo siihen kaupunkiin, josta Menlösin perhe on tänne muuttanut.
Viikon päästä tuli kirje. Hän voi jo paljon paremmin ja saapuu kotiin hyvissä ajoin valvomaan oikeuksiaan, jutun tullessa toisen kerran esille.
Kotona tuntui oudon hiljaiselta. Ihmeellistä, miten yhden ainoan henkilön lähtö voi tyhjentää talon! Ensimmäisinä päivinä eivät herra Menlös ja hänen tyttärensä tienneet, miten olla, kuin eleä.
Mutta epäilemättä oli hyvä, että rouva Menlös suostui matkustamaan. Hän oli viime aikoina ollut niin läpi hermostunut, että koko talosta oli rauha poissa. Ei niin, että hän olisi alituiseen torunut miestään tai tytärtään. Päinvastoin oli hän siinä suhteessa suuresti muuttunut. Hänen entinen äkkipikaisuutensa oli vähitellen tämän hiirijutun aikana sulanut huomaamattomiin kuin lumi auringonpaisteessa. Mutta sitä ikävämpää oli nähdä, miten hän lakkaamatta ajatteli yhtä ja samaa, yhtä ja samaa, niin että hän lopuksi tuskin huomasi, mitä talossa tapahtui. Taloustirehtööri Menlös kuiskasi huolestuneena tyttärelleen, ettei äiti nuku juuri ollenkaan. Hän laihtui huomattavasti, ja melkein näki, miten hänen tukkansa harmaantui. Asia alkoi käydä huolestuttavaksi.
Ja silloin tapahtui sellainen suunnaton tapaus, että taloustirehtööri
Menlös, ensi kerran elämässään, teki julkisen kapinan vaimoaan vastaan.
Hän nimittäin, vastoin vaimonsa nimenomaista ja mitä jyrkintä kieltoa,
lähti hakemaan lääkäriä.
Ei uskonut rouva Menlös silmiään, kun hän näki miehensä eteisessä pukevan turkkia ylleen. Hämmästyneenä ja suuttuneena hän huusi:
— Menlös!
Herra Menlös pisti lakin päähänsä, ikäänkuin ei olisi mitään kuullut. Rouva Menlös oikein kauhistui, luullen miehensä menettäneen järkensä valon, pani kädet lanteilleen ja huudahti silmät pyöreinä ruokasalin ovelta: