Rouva Montonen oli niin suuresti suuttunut rouva Menlösiin, että hän eräänä päivänä sanoi makasiinimiehelle:
— Jos Antti olisi hyvä ja menisi naulaamaan tuon Menlösin puolella olevan lankkuaidan umpeen!
Näin tuli Menlösin palvelijattarelta suljetuksi tie kaivolle ja likakuopalle.
Menlösin talouden likavedet kaadettiin nyt pihan perimmäiseen nurkkaan, lankkuaidan viereen, mutta vettä täytyi Miinan kiskoa Perälän kaivolta asti.
Jos hiilisäkin lennätteleminen olikin ollut vain pitkällistä etuvartiokahakkaa, niin oli aidan kiinninaulaaminen sitä vastoin ilmisodan merkki.
Rouva Menlös kertoi kaikille tuttavilleen, vieläpä tuntemattomillekin, miten halpamainen ja pikkumainen rouva Montonen oli, ja rouva Montonen valitti haikeasti, miten ilkeä ja riidanhaluinen naapuri rouva Menlös oli. Sellainen sisukas eukko! Mokomakin "tirehtöörskä", ha ha ha!
Maire Mielikki Minerva oli tähän saakka käynyt harva se päivä tapaamassa Menlösin Kaisua. Heillä oli kaikenlaisia pikku salaisuuksia keskenään, vaikka Maire olikin useita vuosia Kaisua nuorempi, ja sitäpaitsi oli heillä yhteisiä käsityösuunnitelmia vaikka kuinka paljon.
Mutta nyt ei Maire Mielikki Minervaa enää koskaan näkynyt Kaisun luona. Rouva Montonen oli nämä vierailut jyrkästi kieltänyt. Kaisu tunsi olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi.
Montosten ja Menlösien yhteiset tuttavatkin alkoivat miltei huomaamattaan jakaantua kahteen leiriin.