Ja renki vastasi:
— Taitaapa tulla. Siitähän tuo jo vähän ilmassa hajahtaa.
Sanomalehden kantajapoika, lakkireuhkana korville asti painettuna ja isän suuret saappaat jaloissaan, tuli portista, sillä tänään oli taas kaupunkimme pienen sanomalehden ilmestymispäivä.
Poika aikoi viedä lehden tavalliselle paikalleen herrasväki Montosen lasikuistin penkille, ulko-oven viereen, mutta kauppias Montonen huusi pojalle:
— Tuohan se tänne!
Poika toi.
Kauppias Montonen otti tuoreen, vielä painomusteelta tuoksuvan lehden pojalta ja lähti sisään työhuoneeseensa silmäilemään lehteään.
Hän istuutui nojatuoliinsa kirjoituspöydän ääreen, kohotettuaan ikkunaverhoa korkeammalle, mutta kun päivänvaloa ei vielä sittenkään ollut oikein riittämään asti, sytytti hän kynttilän ja alkoi tutkia lehden sisällystä.
Kuinka välinpitämättömästi hän sen tekikään.
Niin, kuinka välinpitämättömästi me tavallisesti otammekaan tuollaisen pienen sanomalehden käteemme!