Täällähän on tukahduttavan kuuma!
Ja kauppias Montonen kiiruhti avaamaan ikkunan, joka rysähtäen lensi auki.
Helisevät ruudut sysäyksen voimasta ja hevosia sukiva renki kääntää päätään ja kysyy:
— Huusiko kauppias jotain?
— Ei… en…, vastaa kauppias käheällä äänellä, ottaa lunta ikkunalaudalta ja hieroo sillä otsaansa.
Ja kuin unissa liikkuja sulkee kauppias Montonen jälleen ikkunan, painaa hakaset huolellisesti kiinni, pyyhkii lumen kostuttamaa otsaansa nenäliinalla ja alkaa taas kävellä edes takaisin, edes takaisin, näkemättä mitään ja kuulematta mitään.
Mutta äkkiä välähtää jotain hänen mielessään ja kuin käärmeen pistämänä kääntyy hän katsomaan taakseen, sydämen jyskyttäessä ja korviensa humistessa. Puoleksi tajuttomana tuijottaa hän seinäalmanakkaan.
Niin, mitä hulluja hän tuumii! Päivätkin menevät sekaisin.
Eihän nyt ole huhtikuun ensimmäinen päivä. Olisihan hänen pitänyt se muutenkin muistaa! Mutta jos olisi ollut aprillipäivä… silloin se kirottu lehti tavallisesti syöttää jonkin oikein aika valheen.
Aikaapa toki vähitellen rauhoittua kauppias Adam Montonen, ja uudestaan tarttuu hän lehteen.