Mutta vielä nytkin tahtovat nuo pienet mustat rivit hyppiä ja keinua hänen silmissään.
Ei ole koskaan ennen tehnyt kahden rivin uutinen häneen sellaista vaikutusta.
Eikä ihme.
Sillä ensimmäisenä paikkakunnan uutisena on seuraava lyhyt, mutta selvä tiedonanto:
"Arvonomi.
Kauppaneuvoksen arvonimen on saanut kauppias Adam Montonen".
Vielä pari kertaa vetää kauppaneuvos Montonen syvään henkeä. Sitten ottaa hän sikarin ja jää se sormien välissä tuijottamaan ulos pihamaalle, jossa renki yhä hevosia sukii ja puhdistaa.
— Sukii hevosia… ajattelee kauppaneuvos Montonen kuin unissaan. —
Matti sukii hevosia… kauppaneuvos Montosen hevosia…
Kauppaneuvos Montonen ravistelee itsensä hereille, sipaisee kädellä kasvojaan ja kävelee eteiseen puhelimen luo. Omituista, kuinka osasikin lyödä polvet heikoiksi!
Ei, ei toimittaja ole enää täällä, vastaa neiti lehden konttorista. — Jaa, se uutinen? Se saatiin puhelimitse Helsingistä… olisi sieltä tullut joukko muitakin samanlaisia uutisia, mutta täytyi ottaa vain tärkein, kun lehti olisi muuten myöhästynyt painosta… niin, niin, kyllä se on varmasti oikea uutinen… se on uutistoimiston virallisia uutisia… onnea vain, herra kauppaneuvos! Ei kestä, herra kauppaneuvos!… sti!