— Mutta olisi se ollut soma kuulla sitä Markulan todistusta, jos se olisi ollut niin paljon tolkussaan, että olisi osannut todistaa.
— Liekö tuolla ollut mitään oikeata todistamistakaan…
— Markulallako? Hyvänen aika! Markulahan se juuri ne pahimmat loukkaukset kuljetti Menlösin kyökistä Montosen kyökkiin ja Montosen kyökistä Menlösin kyökkiin. Ja niissä olikin semmoisia sanoja, että jos vain ne olisivat oikeuden korviin tulleet, niin kyllä, olisivat sakot olleet vähän erikokoiset! Jos siitä olisi paljailla sakoilla selvittykään.
— Niin, mutta mitäs se nyt enää välittää koko asiasta rouva Montonen, kun semmoinen ilo tapahtui! Kemuja siellä kuulutaan pidettävän yötä ja päivää, ja niin sanoi Maijastiina Mönkkynen, joka siellä on kyökissä astioita pesemässä ollut, kuluvan kahvia ja vehnäsiä ja kaakkuja, ettei sillä ole mitään määrää. Samppanjaakin kun ovat juoneet kymmeniä pulloja… joka kuuluu olevan niin hirveän kallista…
— Vai oikein samppanjan kanssa!
— No oikein!
— Niin, niin, kyllähän rikkaiden kelpaa!
— Niin, niin, kyllähän niiden kelpaa.
— Mutta oikein sääliksi käy sentään tuo Menlösin rouva, kun se on niin masentuneen ja vanhentuneen näköinen. Näittekö sitä tänä aamuna, kun se täällä torilla kävi?
— Näinhän minä. Ja neitiä tulee ihan surku!