Ja taloustirehtööri katseli ulos ikkunasta kädet selän takana ja sanoi:
— Aivan niin, rakas Maria.
Neiti Anderson huokasi ja lähti pois. Eikä siitä sen parempaa tullut.
Päinvastoin tuli siitä vielä paljon pahempaa.
VI
Paholainen arvasi, ettei tuo säkkijuttu riitä iankaikkiseksi riidan aiheeksi. Mutta kun se oli näin onnistuneesti aloittanut naapurusten välien turmelemisen, niin ei se halunnut hellittää kesken otettaan.
Siispä se käänsi pukinsorkkansa ristiin alleen, istui ja rakenteli uusia juonia, pureskellen miettiväisenä hännänpäätään.
Ja keksikin se lopuksi uuden metkun.
Kun Menlösin Miina eräänä päivänä kantoi likasankoa aidan vieressä pihan perällä olevaan likakuoppaan, huomasi hän kuopan reunalla kuolleen hiiren, jonka paholainen oli siihen juuri häntä varten asettanut.
Vaikka Miina ei tiennytkään, mistä kamalasta lähteestä hiiri oli siihen tullut, niin huudahti hän kuitenkin: