— Hyi!
Hän ei nimittäin voinut katsoa kuolluttakaan hiirtä tuntematta inhoa.
Nyt olisi tietysti ollut yksinkertaisinta, että Miina olisi potkaissut hiiren likakuopan pohjalle ja vähän lunta päälle hautaukseksi, mutta sitäpä hän ei tehnytkään.
Sen sijaan otti hän aidan vierestä pienen laudanpätkän, työnsi sen hiiren alle ja heilautti hiiren aidan yli.
Säkkisodassa hänen veriinsä syöpyneet vaistot ne varmaankin saivat hänet siten menettelemään.
Samassa tuli ulos keittiöstä Mönkkysen Maijastiina, joka oli ollut siellä kertoilemassa rouva Menlösille kaupungin tuoreimpia juoruja.
Nähdessään Miinan heittävän jotain aidan taakse huusi hän:
— Mikä se oli?
— Kuollut hiiri vain, vastasi Miina, tarttui likasankoonsa ja lähti helmojaan nostellen palaamaan takaisin pitkin lumista polkua.
Mönkkysen Maijastiina taas meni menojaan.