Maunulin siellä vain soittelee ja nuuskaa vanhaan tapaansa, ja Laaksonen laulaa kovalla äänellä, mutta siinä ei ole mitään merkillistä. Mekin osaamme laulaa yhtä kovalla äänellä kuin Laaksonen, osaammepa soitella urkuharmoniakin. Mutta nuuskaa ei meidän nenämme siedä, sillä nuuskasta se rupeaa kovasti kutisemaan, ja sitten ei ole aivastelemisella loppua.
Ja pastori Kettunen saarnaa kuten ennenkin, mutta eihän meitä nyt nukuta. Olemme aivan varmat siitä, ettei pastori Kettusella ole tällä kertaa mitään yllätyksiä mielessään, mutta voimmehan kuitenkin kaiken varalta pitää pastori Kettusen vastaisuudessakin muistissamme, koska olemme nähneet ja kuulleet, mitä hänkin voi saada itsestään irti, kun sellainen sattuu hänen mieleensä juolahtamaan.
Niin, suoraan sanoen tekisi meidän mielemme pistäytyä meille rakkaaseen Menlösin perheeseen, saadaksemme nähdä, miten siellä nyt viime päivien merkillisten mullerrusten jälkeen jaksetaan.
Näettekö, miten lumi on sulanut! Koirankoppikin on miltei kokonaan näkyvissä. Kyllä tästä pian kevät tulee.
Mutta minne on musta säkinriekale aidalta joutunut? Sitähän ei näy missään. Kuka hyvä ihminen lieneekään korjannut koko pahennuksen pois?
No joutikinhan se, riivatun ketale! Vielä tänäkin rauhan päivänä syttyy viha sydämessämme, kun satumme sen muistamaan.
Olisittepa nähnyt taloustirehtööri Menlösin tänä aamuna, niin jo teitä olisi naurattanut.
Pahoin pelkäämme, että jos hän edelleen kehittyy tähän suuntaan, niin täytyy hänen rakkaan aviopuolisonsa Maria Menlösin sitoa hänet ruokasalin suuren pöydän jalkaan kiinni. Että saisi talossa rauhan.
Koko aamun on ukko näet ollut pelkässä pahanteossa.
Ensin söi aamulla kahvipöydässä sokeria kuin hevonen. Neljä palasta otti kummankin kupin kanssa, mankui sitten vielä ylimääräisenkin kupin ja otti senkin kanssa neljä palasta. Ikäänkuin sokeria sataisi talvella taivaasta niinkuin lunta! Mutta kun hän sitten lopuksi pisti sokerirasiasta kaksi palasta suoraan ja paljaaltaan suuhunsa, niin silloin otti rouva Menlös sokerin pois pöydältä, ja ukko alkoi hiljaisen tyttärensä Kaisun ihmeeksi ja puolisonsa Marian kauhuksi ja siveelliseksi suuttumukseksi puhella kevytmielisiä, kehui olevansa rakastunut ja sanoi, että rakastuneet syövät aina sokeria. Mutta kun hän sitten yritti ruveta taputtelemaan rouva Menlösiä, niin tarttui rouva tomutuslätkään ja ajoi hänet sillä omaan kamariinsa.