Kuohuksissaan palasi Anna Riitta takaisin.
— Sanoo se nakanneensa kuolleen hiiren meidän kaivolle! Ja likavetensä kaatavat tuohon aidan nurkkaan ihan tähän kaivon viereen.
Sitä elämää, mikä nyt syntyi!
Rouva Montonen riensi kiihtyneenä miehensä konttoriin ja huusi, että nyt se on loppu.
— Mikä on loppu? kysyi kauppias Montonen, kohottaen katseensa paperista.
— Minun kärsivällisyyteni! vastasi rouva Montonen ja kertoi, mitä oli tapahtunut.
— Haratkaa kaivosta, jos saisitte sen hiirenraadon nousemaan ylös, neuvoi kauppias Montonen.
Kaikenlaisilla vehkeillä nyt naarattiin kaivosta, mutta eipä vain noussut hiirenraato ylös.
— Se on painunut pohjaan ja mätänee siellä, sanoi Mönkkysen
Maijastiina.
Koetettiin sitten tyhjentää kaivoa, mutta kippo oli liian pieni ja kaivo liian suuri, niin että uutta vettä virtasi siihen vesisuonista sikäli, mikäli kipolla ennätettiin vettä ulos nostaa.