— Älä pölise! sanoi viskaali ankarasti. — Sinä kuulut taas tapelleen.
— Vai ovat ne sellaista käyneet viskaalille kantelemassa! ihmetteli Markula, puhallellen sinertäviin hyppysiinsä. — Kukahan on kehdannut valehdella viattoman päähän?
— Sinä olit eilen tapellut keskellä toria Parkkisen sällin kanssa, sanoi viskaali jyrkästi, sillä hän oli tuima mies.
— Jaa, että Parkkisen sällin kanssa! Jopa muistankin… taisihan siinä tulla vähän voimisteltua.
— Olit lyönyt Parkkisen sälliä niin, että nenästä tuli verta!
— Jaa, että nenästä? Sillä on niin arka nenä, sillä Parkkisen sällillä… eihän semmoisella nenällä pitäisi torille tulla, herra viskaali! Sattui vähän siinä lämpimiksemme urheillessa käteni hänen nokkaansa käymään, niin kohta veri turahti…
— Tapella ei saa! sanoi viskaali ankarasti.
— Onkos se ihme, jos nämä jätkämiehet nahikoivat, kun hienot herrasväetkin roikkuvat toistensa tukassa. Vaan saavatpahan ne herrasväet tapella, huomautti ripitystä syrjästä kuunnellut torikauppias Lisko, ja kojun takana piileskelevät joutomiehet mölähtivät mielenosoituksellisesti:
— Joo, kyllä kauppiaat ja tirehtöörit saavat tapella!
Tämä suututti viskaalia. Hän aikoi vastata kiivaasti Liskolle, mutta kääntyikin sitten taas Markulan puoleen: