Papinkadun varrella asuvan taloustirehtööri Johan Alfred Menlösin talosta on näköala viidestä kadunpuoleisesta ikkunasta juuri edelläkuvattuun Snellmanin puistoon.
Johan Alfred Menlös oli vaivaistalon taloudenhoitajana jossakin suuremmista kaupungeistamme. Tätä tointaan hoiti hän niin etevästi, että sai taloustirehtöörin arvonimen. Siitä on kuitenkin jo niin monta vuotta, että herra Menlös voi nykyisin ajatella arvonimeään tuntematta huimausta, niinkuin alkuaikoina oli asianlaita. Sisarensa kuoltua peri hän tämän talon Snellmanin puiston vierestä ja muutti siihen säästöineen, vaimoineen ja tyttärineen nauttimaan vanhuuden lepoa kunnialla suoritetun päivätyön jälkeen.
Taloustirehtööri Menlösin pihamaa on samanlainen kuin kaupungin muutkin pihamaat. Siellä on sekä vesitynnyri rattailla että koiraton koirankoppi, ja myöskin hänen puutarhassaan on humalamaja. Päältä nähden luulisi siis taloustirehtööri Menlösin taloa samanlaiseksi kuin kaikkia muitakin kaupunkimme taloja.
Mutta käykääpä sisään!
Jo eteinen on erikoinen.
Jos outo vieras varsinkin puolihämärissä astuu varomattomasti ulkoa eteiseen, niin voi hän saada sydämentykytyksen. Mahdollista on, että hän säikähtää niinkin kovin, että vatsa tulee kipeäksi. Joka nurkasta pistää näet esiin uhkaavat, monihaaraiset sarvet. Saattaisipa hän luulla joutuneensa vaikka pirujen luolaan, ellei hän muistaisi, että piruilla ja kuppareilla on vain lyhyet, haarattomat sarvet. Tarkemmin katsottuaan huomaakin hän nuo suuret, monihaaraiset sarvet rauhallisiksi ja vaarattomiksi hirvensarviksi, joita herra Menlösin eteisessä käytetään vaatenaulakkoina.
Käytyämme saliin näemme, että siinä on kolme ikkunaa, joista on näköala Snellmanin puistoon ja joiden välissä on suuria palmuja viheriäiseksi maalatuissa saaveissa. Onpa salissa mahtavan suuri, vanha ja ruskeaan vivahtava pianokin. Sen päällä on kaunis lintuhäkki, missä hyppelee kaksi kanarialintua. On leikkauksilla ja koukeroilla koristeltu matala kirjahylly, jossa on valokuva- ja postikorttialbumeja ynnä joukko korukantisia kirjoja.
Vielä on salissa mustaksi kiilloitettu sohvapöytä sohvineen ja päällystettyine, käsinojalla varustettuine tuoleineen, ja sohvan yläpuolella on paksuissa kehyksissä taulu: uljas, kolmimastoinen laiva, joka levitetyin purjein ylpeänä halkoo korkeita viheriäisiä aaltoja.
Mutta jos salista käymme sen oikealla puolen olevaan kamariin, niin mitä näemmekään!
Olemmeko tulleet museoon vai suuren ryöväripäällikön majaan?