Puut olivat huurteessa ja huurteessa olivat torikauppiasten parratkin torilla. Taiteilija Markula oli paleltua kuoliaaksi, mutta eipä hän sittenkään torilta lähtenyt. Torikauppiaat hyppivät huopatallukoissa ja paukuttivat käsivarsiaan, ja ajurinrengit painiskelivat lämpimikseen lumihangessa.
Sinertävänä, suorana patsaana kohosi savu uuninpiipuista hiljalleen kiiluvan kylmään, kilahtelevaan pakkasilmaan, ja taivaan rannalla näyttäytyvä aurinko oli kalpean punainen. Lumi narisi jaloissa ja kaikilla kadulla kulkijoilla oli kiire.
Kipenöitsevän kylmä sää… mutta niin puhdas ja kirkas, että kattoja peittävä lumi silmiä huikaisi.
Olikin sydäntalvi.
Mutta raastuvanoikeuden hämärissä, tupakansavuisissa suojissa oli lämmintä, sillä lämmintä vaati raatimies Waaranen, eikähän lämmin muillekaan pahaa tehnyt. Ikävää on istua oikeutta jakamassa kädet kohmeissa ja jalat palellen.
Jutun käsittely oli jo alkanut, valmistavat toimitukset toimitettu ja todistajat vannotettu, minkä jälkeen oikeuden puheenjohtaja oli kuin itsekseen murahtanut:
— Muistakaa valanne!
Muut todistajat saivat astua odotushuoneeseen, mutta Maijastiina
Mönkkysen käskettiin jäädä sisään.
— No mitä tietää todistaja Maijastiina Mönkkynen kertoa asiasta?
Raastuvanoikeuden v.t. puheenjohtaja, hovioikeuden auskultantti Kivilouhos nojautui taaksepäin mukavaan kuunteluasentoon, alkaen tarkkaavasti ja huolellisesti puhdistaa kynsiensä aluksia pienellä kynäveitsellä.