— Mistäs te sen tiesitte hiiren hännäksi? kysyi raatimies.
— Kertokaa alusta alkaen, sanoi oikeuden puheenjohtaja. — Mutta älkää kertoko pitkästi!
Jyrkästi torjui Maijastiina päältään epäluulon monisanaisuudesta:
— Ehei, enhän minä pitkästi, herra tuomari ja pormestari… eikähän siinä ole pitkältä kertomistakaan. Se oli näinikään: kun minä tulin sinne näiden altavastaajien kyökkiin…
— Ei teidän tarvitse siitä asti kertoa, keskeytti puheenjohtaja, joka samoin kuin koko kaupunkikin hyvin kyllä tiesi jo etukäteen Maijastiina Mönkkysen tulevan todistuksen sisällön. — Kertokaa siitä asti kun te tulitte ulos herrasväki Menlösin keittiöstä.
Suutaan pyyhkäisten Maijastiina kumarsi, niiasi ja sanoi:
— Jassoo siitä? Kiitos, herra tuomari ja pormestari! No se ulostuleminen taas oli näinikään: jos tämä pöytä tässä — minä puhun nyt vain havainnollisesti, herra tuomari ja pormestari — jos tämä pöytä tässä olisi ikäänkuin se kyökin porstua, ja minä seisoisin sitten niillä kyökin portailla — niinkuin nyt tässä — niin silloin tulisi se Miina olemaan niinkuin tuolla nurkassa, missä on tuo pyöreä pöytä ja vesikarahvi, vaikka tietysti etempänä. No minä tulin tästä porstuasta… näinikään… ja silloin juuri minä äkkäsin, että se Miina oli siellä aidan nurkassa kumarruksissa, niin että selkäpuoli oli minuun päin… näinikään… mutta justiinsa kun minä pääsin portaille, niin silloin se oikasi selkänsä, niin että se nousi pystyyn, se Miina, ja heilautti jotain lautaa kädessään, ja silloin se meni semmoinen pikkuinen musta yli lankun sinne Montosen puolelle, niin että häntä huiskahti. Silloin minä heti huusin sille Miinalle, että mikä se oli, ja siihen se Miina huilautti vastaan, että "kuollut hiiri vain", ja tarttui likasankoonsa ja kohotti hameet polviin asti… näinikään…
— No ei teidän nyt sitä tarvitse näyttää… ei tämä ole mikään teatteri! ärjäisi auskultantti Kivilouhos, vilkaisten salaa rouviin Montoseen ja Menlösiin.
— Antakaa anteeksi, herra tuomari ja pormestari! vaikeroi säikähtynyt todistaja Maijastiina Mönkkynen. — Enhän minä arvannut… kun puhuu valansa päältä…
— Jaa, jaa, ei tässä tarvitse valankaan päältä näytellä ja pyllistellä… jatkakaa siitä mihin jäitte ja kertokaa lyhyesti! sanoi auskultantti Kivilouhos.