Näin viettävät nämä kunnioitettavat ja kelpo ihmiset, taloustirehtööri Menlös perheineen, nuhteetonta ja kristillistä elämää, asuen rauhassa ja sovinnossa keskenään ja koko ympäristönsä kanssa. Vuodet vierivät hiljalleen, tuomatta mitään muita muutoksia heidän elämäänsä, kuin että herra Menlös tulee joka vuosi yhden vuoden vanhemmaksi, rouva Menlös yhden tuuman paksummaksi ja Kaisun hameet kaksi tuumaa pitemmiksi. Hän alkaakin olla jo melkein aikaihmisten kirjoissa, jota ei voi sanoa kaikista kaksikymmenvuotisista tytöistä.
III
Taloustirehtööri Menlösin lähin naapuri on kauppias Adam Montonen.
Epäilemättä on kauppias Adam Montonen kaupunkimme rikkain mies.
Hänellä on suuri talo, suuri kauppa, suuri, pitkä rouva ja suuri perhe.
Hänellä on yksitoista lasta, ja niistä on kahdeksan kotona.
Itse hän sitä vastoin on pienehkö mies, jolla on turpeat, partaiset posket, ja hänen vatsansa on niin tasaisen pyöreä, kuin olisi kansakoulun opettajahuoneen ikkunalta otettu siellä oleva, pienellä jalustalla seisova maapallo, sahattu se keskeltä kahtia ja pistetty toinen puolikas kauppias Montosen liivien sisäpuolelle, kupera puoli ulospäin. Hän on ahkera mies ja taitava kauppias, ja monet suuret maakauppiaat ostavat tavaransa häneltä.
Hänen talonsa on hyvässä kunnossa ja äskettäin maalattu. Siinä on suuret ikkunat, joissa riippuvat kauniit verhot, ja siinä on monta huonetta, joiden kalustus on arvokas ja varallisuutta todistava. Järjestys ei ehkä aina ole yhtä mallikelpoinen kuin taloustirehtööri Menlösin asunnossa, mutta, hyvät ihmiset, sellainen lapsilauma!
Rouva Montonen on kodissaan yhtä ehdoton valtias kuin rouva Menlös omassa kodissaan. Kauppias Montosella ei ole aikaa eikä haluakaan puuttua talousasioihin, sillä onpa hänellä yllin kyllin tekemistä liikeasioissa. Onhan hänellä kolme kauppapalvelijaakin, joista vanhin, pisin ja laihin samalla on kirjanpitäjä, ja sitäpaitsi on hänen liikkeensä palveluksessa makasiinimies ja renki. Ja kaikkia näiden toimia johtaa, valvoo ja järjestelee kauppias itse, tuntien samalla suuren kauppavarastonsa viimeistä naulaa myöten.
Mutta vaikka kauppias Montonen ei puutukaan taloustoimiin ja antaa puolisonsa ne kokonaan määrätä, niin älkäämme silti suinkaan luulko, että perhe-elämä tässä talossa olisi isännällekään yksitoikkoista ja harmaata. Jos sanomme taloustirehtööri Menlösin kotielämää ihanteelliseksi, niin milläpä sanalla sitten määrittelisimmekään kauppias Adam Montosen perhe-elämän laadun?
Niin suuri perhe! Ja kuitenkin: millainen kotihenki, millainen vanhempien ja lasten keskinäinen rakkaus! Liikuttavaa, sanalla sanoen. Jo nimistäkin sen näkee.