Ja tutkittuaan tarkemmin hänen tilaansa lisäsi hän:
— Se onkin saanut oikein tarpeekseen tänä yönä.
Nyt oli tullut Kriikunalle se hetki, jota hän niin kauan oli toivonut, ja yhdessä tuumivat ystävykset, miten, tämän odottamattoman löydön kanssa olisi meneteltävä.
— Viedään Nilsperi kouluun, esitti Wille Remes.
Ja kun hän oli tarkemmin selostanut suunnitelmaansa, hyväksyi Kriikuna sen ilkeällä, pahantahtoisella riemulla.
Wille Remeksen oli helppo päästä sisälle kansakoulurakennukseen, sillä hän hoiti nyt kevätlukukaudella väliaikaisesti kansakoulun käsitöiden opettajan virkaa ja tiesi, ettei eteisen ovi tavallisesti ollut lukossa. Käsityöhuoneesta pääsi kyllä muihin kouluhuoneisiin.
— Herra advokaatti on niin painava, huokasi Wille Remes, koetettuaan nostaa Nilsperiä. — Minä käyn noutamassa vahtimestarin puukelkan.
Wille Remes nouti pihasta puukelkan, johon he sitten vierittivät Nilsperin paksuine turkkeineen. Ei olisi herännyt Nilsperi, vaikka hänet olisi kuljetettu kirkontorniin. Raskaasti vain kuorsasi, ja oli kokonaan sydämettömien vihollistensa vallassa.
Vetivät he siitä Nilsperin pihaan kelkalla, eikä ainoastaan pihaan, vaan kiskoivatpa vielä ylös koulun portaita eteiseen asti ja sieltä käsityöhuoneen kautta juhlasaliin.
— Nyt on Nilsperi juhlasalissa, sanoi Wille Remes, sytyttäen kynttilän, jonka hän oli ottanut mukaansa käsityöhuoneesta.