— Nyt on naama samanlainen kuin sielukin! sanoi Kriikuna.

— Osapuilleen, myönsi naamioimistyön suorittanut Wille Remes etevän taiteilijan kainolla vaatimattomuudella.

Mutta asianajaja Nils Pehr Bums kuorsasi raskaasti, tietämättä mistään.

— Oikein sievähän se nyt onkin! kehui Kriikuna.

— Niinkuin herran enkeli, ylisti Wille Remes.

— Nukkuu niin makeasti, armas! sanoi Kriikuna hellästi.

— Uinuu höyhensaarilla, herttainen! lisäsi toinen pehmeästi.

Sitten katsahti Wille Remes ympärilleen ja sanoi miettiväisenä:

— Tämä sietäisi saada arvokkaampaan asentoon, tämä herra…

Löysivät he suuren ja korkean, selkänojalla ja kädensijoilla varustetun tuolin, ja sille nostivat he mustan, sarvipäisen ja rengassilmäisen Nilsperin, joka jyristen kuorsasi.