Rouva Läylikki painoi soittokellon nappia.
— Kello on kymmentä vailla viisi, ilmoitti Maikki.
— Maikki on hullu! huusi täti Dorotea. — Mutta minun täytyy lähteä.
Ompelijatar odottaa. Kuinka teidän kaikki kellonne käyvät niin väärin?
Maikki oli poistunut takaisin omaan valtakuntaansa loukkautuneena, päättäen sanoa itsensä irti ensi kuun 1 p:stä.
— Voi voi jos tädillä olisi ollut aikaa istua vielä kaksi sekuntia… niin, ja silloin oli Hilda sanonut, että naisella, jolla on sellainen maku kuin Lainalla…
Mutta täti meni. Täti Dorotea meni kuin Samum (kts. Tietos.). Ei mikään voinut pidättää täti Doroteaa, sillä hänellä oli kiire.
Mutta rouva Läylikki Heppuli juoksi vielä hänen perässään yhdet raput alaspäin ja kertoi:
— Mutta rouva Nokkanen väitti, että jos ero tulee, niin ei syy ainakaan ole hänen tyttärensä, koska hän on itse imettänyt ja kasvattanut Kirstin ja koska Janne nimenomaan…
Ja kun portaiden alapäässä tuli vastaan työstään konttorista palaava
Toivo Kotivalo Heppula, joka sanoi:
»Nytkö täti jo poislähtee, kun isäntä vasta kotiin tulee?» niin ei täti Dorotea ennättänyt muuta kuin viitata käsilaukullaan jäähyväisiksi ja huutaa: