— No, johan minä sanoin, että se on Hilman jäljillä! huusi Jupisteri. —
Mistä se nyt sitten löytyi?
— Se oli herran omalla kirjoituspöydällä herran omien paperien alla, vastasi loukkautunut palvelustyttö.
— Minua haluttaisi tietää, kuka sen on sinne pannut, mutisi Mooses
Jupisten vähän nolona.
— Niin minuakin, vastasi rouva Jupisten pisteliäästi.
— Mikä sotilas sinä olet, joka hukkaat pyssystäsi lukotkin — jos ne nyt sitten ovat niin välttämättömät? Mitäs sinä sitten tekisit, jos sota tulisi, lukottomalla pyssylläsi?
— Minä löisin kiväärinperällä, perhana… niinkuin Sven Duuva! ärjäisi Mooses Jupisteri äkäisesti ja kiiruhti ulos, saatuaan lukon paikoilleen, ja paukautti oven niin kovasti kiinni, että palvelustytön polvet notkahtivat.
Mooses Jupisteri myöhästyi neljännestunnin ampumaharjoituksesta ja sai kuulla, ettei sellainen kuulu nykyaikaiseen sotilaalliseen täsmällisyyteen.
Mutta kiväärissä oli joka tapauksessa lukko.
Patruunat vain olivat unohtuneet kotiin…