Hallitus pani silmälasit nokalleen ja sanoi, että yhä tätä lämmintä syksyä jatkuu — Äyskäri on hyvä ja istuutuu! — ja selaili muistikirjojaan ja sanoi, että kyllä Äyskäri on oikealla asialla ja että hallitus on kyllä myöntänyt ne rahat. Vaikka ei sen olisi ollut pakko sitä tehdä, mutta hallitus ottaa myöskin huomioon oikeuden ja kohtuuden ja omantunnon äänen. Hyvästi, Äyskäri!
Herra Ihamuoto Äyskäri oli niin onnellinen ystävänsä puolesta että ei muistanut kiittääkään.
— Ne rahat kai saa nostaa sieltä sen omasta hallituksesta? kysyi hän mennessään.
— Hm… juu… murahti hallitus hajamielisenä. Hallitus oli nimittäin jo ennättänyt syventyä jälleen hallitsemaan maata.
Äyskäri meni pois ja tilasi kahvilassa yhden kahvin omenatortun kera ja soitti sen virkamiehen omaan hallitukseen ja kysyi, että sieltäkö ne rahat saa?
— Jaa, sanoi virasto. — Jos Äyskäri on hyvä ja soittaa meidän tilikonttoriimme. Kyllä tilikonttori tietää.
Äyskäri kiitti ja soitti tilikonttoriin. Tilikonttori sanoi, että kyllä Äyskäri nyt taitaa olla joron jäljillä, mutta kunhan pyydämme kasöörskaa puhelimeen.
Kasöörska tuli ja sanoi, että ei Äyskäri, ei meille ole tullut mitään sellaista. Eivätkä ne yleensäkään tule meidän kauttamme.
— Mistäs kautta? kysyi Äyskäri.
— No jos Äyskäri kysyisi lääninrahastosta. — Siellähän on rahoja.