— Onhan siellä, myönsi Äyskäri. — Kiitos nyt vain ja adjöö så mykky!
Äyskäri maksoi yhden kahvin omenaleivoksen kera ja antoi juomarahaa 50 p. Sitten lähti Äyskäri lääninrahastoon.
Lääninrahasto kuunteli Ihamuoto Äyskärin selostusta pää vähän kallellaan ja sanoi, että jos Äyskäri menisi tuolle toiselle luukulle. Siellä on neiti joka…
Siellä oli neiti.
Ihamuoto Äyskäri rykäisi ja puhui.
Neiti selaili kirjojaan ja sanoi:
— Jaa ei meille ole tullut sellaista maksumääräystä.
— Kenellekäs se sitten on tullut? kysyi Äyskäri ääni vähän paksuna.
— Jaa en minä voi tietää.
— Hyvästi, sanoi Äyskäri ja soitti hallitukselle.