Hallitus ei itse ollut puhelimessa, mutta joku sanoi, että vai ette löydä rahoja. Kyllä ne pitäisi löytyä.
— Juu, sanoi Äyskäri. — Pitäisi kyllä.
— Kysykääpä valtionkonttorista.
— Oi kiitos.
Ihamuoto löi otsaansa ja ajatteli, että minä olen aasi, ikiaasi. Miksi en minä heti mennyt valtiokonttoriin?
Ihamuoto meni valtiokonttoriin.
Ihamuoto hymyili ystävällisesti valtiokonttorin neidille ja neiti hymyili yhtä ystävällisesti Äyskärille ja sanoi, että ei rakas Ihamuoto, ei ole meillä niitä rahoja.
— Saanko minä pudota istualleni? kysyi Ihamuoto Äyskäri ja vaipui tuolille.
Neiti meni ilmoittamaan valtiokonttorin herralle, että nyt siellä on yksi Ihamuoto Äyskäri, ja nyt putosi se istumaan tuolille.
Herra tuli, ja sitten kun Ihamuoto Äyskäri oli itkenyt pikkusen niisti hän nenänsä ja kysyi, saako hän kertoa herralle surullisen elämäntarinansa?