Herra kuunteli häntä sääliväisenä, sillä hän oli hyvä herra ja hänellä oli sydän kultaa sekä sitäpaitsi oikealla paikallaan.
Sitten taputti hän Ihamuoto Äyskäriä olalle ja lohdutti häntä ja sanoi:
— Äyskäri tekee nyt näin: Äyskäri menee siihen ministeriöön, joka on ne rahat myöntänyt, ja kysyy reistraattoria.
— Suur kiitosta paljon kiitoksia! mutisi Äyskäri ja kompuroi pois.
— Yksi kappale reistraattoria! sanoi Äyskäri ministeriössä.
Se oli taas neiti, se reistraattori. Äyskäri kysyi, kummin puolin on parempi, tunnustaako hän ensin rakkautensa vai kertooko ensin asiansa?
Neiti löi auki ison kirjan ja sanoi:
— Rahat ovat myönnetyt ja siitä on mennyt sinne asianomaiseen hallitukseen virkakirje nro 9889. Älkää hellittäkö siitä hallituksesta!
— Ahaa! huusi Ihamuoto Äyskäri ja juoksi ulos ja otti auton ja ajoi siihen virastoon ja juoksi ensimmäiseen huoneeseen, minkä ovi oli auki, ja kun ei siellä ollut ketään, niin istuutui hän pöydälle. Keskelle pöytää.
Puolen tunnin kuluttua levisi virastossa huhu, että siellä istuu mies keskellä pöytää niinkuin kaakku.