Sitten tuli sen pöydän haltija ja kysyi, että kuinka niin?
— Niinpä niin, sanoi Ihamuoto Äyskäri. — Ja sitten lähden kun rahat löytyvät.
Silloin rupesi koko virasto juoksentelemaan ja sanoi, että voi kun joku löytäisi sen asian, jotta saataisiin Äyskäri pois pöydältä.
— Löytyi! kirje löytyi! huusi lopuksi se pöydän haltija. — Ja rahat menevät virkateitse sille ystävällenne säädetyssä järjestyksessä!
— Miksi ei sitä minulle heti sanottu? kysyi Äyskäri, outo kiilto silmissä.
Kukaan ei vastannut. Kukaan ei näet tiennyt sitä. Sitten nousi Äyskäri pois pöydältä, lankesi sen virkamiehen kaulaan ja pyysi saada esittää lähempää tuttavuutta.
JOULUSIIVOUS
— Iankaikkinen kaaos ja sekamelska ja himphamppu ja…! mutisi Vilho Pumpula, tullessaan kotiin Abrahamin päivänä ja törmätessään pimeässä eteisessä Baabelin torniksi ladottuun tuolikasaan, joka kukistui hirmuisella kolinalla ja ryskinällä, haudaten allensa Vilho Pumpulan, Rouva Kaisa Pumpula ja molemmat palvelijattaret sekä apumatami kiipesivät tai hyppivät näiden raunioiden yli liinat tiukasti päähän sidottuina ja suuret, merkilliset esiliinat edessä ja muutenkin kummallisen näköisinä.
— Mitä Viipuria tämä on? kysyi Vilho Pumpula. Selvyyden vuoksi on huomautettava, että hän käyttää Viipurin nimeä jonkinlaisena voimasanana. (Vilho Pumpulan anoppi asuu Viipurissa.)
— Hyvä isä, herra on tuolikasan alla! huudahti sisäkkö, hypätessään tuolikasan yli. Mutta hänellä ei ollut aikaa ryhtyä auttamaan.