Juulia».
Taneli Tursaan huulilta kuului jonkinlainen tylsämielinen höhötys. Se pääsi häneltä ihan itsestään.
Mutta ennenkuin tunti oli kulunut, hääräsi Tursaan keittiössä kaksi ammatti miestä tulisella kiireellä hellan kimpussa.
ANOPIN HAMPAAT
Viime joulun seudussa oli Jästipään perheen asuinpaikka Liisankadun varrella salaperäisen tapauksen ynnä siitä seuranneitten ja siihen liittyvien kauheitten ja surullisten kohtausten näyttämönä.
Herra Jästipään anoppi oli tullut jouluksi Vaasasta katsomaan sukulaisiaan ja Helsingin kaupunkia ja ihmettelemään, kuinka kukaan normaali ihminen voi asua ja viihtyä sellaisessa kaupungissa kuin Helsingissä sekä lausumaan julki vakaumuksensa, ettei kukaan oikea ihminen voi, täysin säilyttäen itsekunnioituksensa sekä tuntien niin täydellistä onnea ja sopusointua ja viihtymystä kuin tässä vajavaisuuden maailmassa yleensä on mahdollista, asua missään muualla kuin Vaasan kaupungissa talvella ja tunnin matkan päässä Vaasan kaupungista kesällä.
Anoppi tuli aaton aattona ja ennätti jo asemalta Liisankadulle ajaessaan todeta, että Helsinki oli tullut entistä kamalammaksi sitten viimenäkemältä, ja että se muuttuu edelleen nopeassa tahdissa epäedukseen, päinvastoin kuin Vaasan kaupunki, joka muuttuu, sen minkä yleensä muuttuu, vain edukseen.
Jästipäät kuulivat näitä esityksiä ja väitöksiä jossakin määrin protesteeraten sillä helsinkiläisinä olivat he tietysti jonkinverran arkoja Helsingin kunnian puolesta, ja Jästipää yritti kinata vastaan, mutta joutui luonnollisesti häviölle, sillä hänen anopilleen ei kukaan pidä puoliaan, ei edes pari kappaletta kaupunginvoudin ulosottoapulaisia, jotka kuitenkin ovat karaistua rotua ja muistuttavat jossakin suhteessa vanhoja roomalaisia tai ainakin Suomen sodan sankareita sellaisina kuin J. L. Runeberg ne on runoelmissaan kuvannut.
Sitten ryhdyttiin laskeutumaan vähitellen levolle, jolloin anoppi sai tilaisuuden ohimennen tiedustella, ovatko helsinkiläiset lapset yleensäkin niin huonosti kasvatettuja ja tottelemattomia, vai muodostivatko Jästipään lapset eriskummallisen ja aiheellista huolestumista herättävän poikkeuksen. Sitten kertoi anoppi, ottaessaan hampaat suustaan ja pannessaan ne vesilasiin yöksi, valaisevia ja mieltäkiinnittäviä esimerkkejä siitä, kuinka hänen aikanaan lapsia kasvatettiin ja miten ilahduttaviin tuloksiin tuolla entisellä koetellulla kasvatusjärjestelmällä päästiin.
Seuraavana aamuna, siis jouluaaton aamuna, tuossa vähää ennen aamiaista, kun anoppi aikoi ryhtyä valjastamaan suutaan murkinaa varten, kuului anopin huoneesta kova ja kiihkeä huutoja kun läheisyydessä olevat Jästipäät olivat syösseet sisään anopin huoneeseen, seisoi anoppi siellä kalpeassa ja kaameassa kauneudessaan ja huusi, että häneltä oli yöllä varastettu hampaat.