— Äää — äää! parkui lapsi.
— Irma ei nyt itke, Irma saa uuden tutin, viihdytteli lapsenhoitaja.
— Äää…. äää, parkui Irma entistä äänekkäämmin.
— Tui tui tui! tuitutteli hra Kaalimaa, mutta, Irma ei ollut leikkisällä tuulella. Tutti kiinnitti hänen mieltään enemmän kuin hra Kaalimaa aistikkaine kravatteineen ja vaaleankeltaisine hansikkaineen.
— Voi kun uskaltaisin jättää lapsen tähän minuutiksi, niin juoksisin rohdoskaupasta ostamassa uuden tutin, sanoi sievä lapsenhoitaja kuin itsekseen, mutta luoden salamannopean syrjäsilmäyksen hra Kaalimaahan.
— Istunhan minä tässä sen ajan, sanoi hra Kaalimaa. — Juoskaa te vain ostamaan tuttia.
— Kiitos! sanoi sievä lapsenhoitaja, luoden hra Kaalimaahan katseen, joka täysin korvasi hänen tarjoamansa pienen palveluksen. — Minä tulen takaisin tuossa paikassa…
Ja hän juoksi ostamaan tuttia.
— Hän on notkea kuin vuorikauris, ja hänen nilkkansa ovat sirot ja hänen hameensa häilähtelee niin somasti, arvosteli hra Kaalimaa.
Vaunuissa istuja ällistyi niin kaitsijansa poistumisesta, että lakkasi parkumasta, ja hra Kaalimaa siirtyi lapsentytön paikalle, ryhtyen hoitamaan uutta väliaikaista virkaansa.