Sillä Juho Pöytyri on tänä syksynä — paitsi muuta — maksanut säännölliseen tapaansa kunnallisverojen ensi neljänneksen, samojen verojen toisen neljänneksen, sanottujen verojen kolmannen neljänneksen ja vielämainittujen verojen neljännen neljänneksen. Viidettä neljännestä ei, kumma kyllä, tullut, mutta Juho olisi kyllä mieluummin ottanut senkin vastaan kuin sen sijaan esittäytyneen valtionveron ensi puolikkaan, joka oli paljon suurempi kuin kunnallisverojen neljännes. Mutta onpa hänellä kuitenkin odottamassa pieni lohdutus tulevaisuudessa: kun valtionveron toinen puolikas helmikuussa lankeaa maksettavaksi, on se kokonaista markkaa pienempi kuin edellinen puolikas. Se näkyy selvästi verokuitista.
Juho oli laatinut kotonaan listan, jossa oli välttämättömimmät joululahjat välttämättömimmille henkilöille, vaimoille — tosinhan hänellä niitä oli vain yksi — lapsille, anopille, kälyille, tädeille — niitä oli neljä, kaikki ihan välttämättömiä — ja niin edespäin. Ja Juho oli kirjoittanut jokaisen nimen kohdalle tavaran nimen, jopa useampienkin tavaroitten nimet, ja kun hän ensimmäisessä paikassa kysyi naisten käsilaukun hintaa, niin hän huokasi, ja kun hän kysyi sitä toisessa paikassa, niin hän ähkäisi, ja kolmannessa paikassa hän voihkaisi.
Kysyessään nahkakauluksen hintaa pyörtyi hän myyjäneidin syliin. Neiti oli onneksi vahva ja roteva, paljon rotevampi ja ennen kaikkea vahvempi kuin Juho. Hän kantoi Juhon varastohuoneeseen, missä Juho Pöytyri virvoitettiin henkiin kahdella lasillisella vesijohtovettä, joista toinen kaadettiin hänen suuhunsa ja toinen hänen päähänsä. Osa siitä valui sitäpaitsi kauluksen aukosta paidan ja ihon väliin, ja se osa hänet sitten lopullisesti herätti.
Hra Juho Pöytyri käveli horjuen ulos turkiskaupasta rotevan neidin ja liikkeen johtajan saatellessa häntä kumpikin puolellansa katuovelle ja pyytäessä häntä ottamaan auton ja ajamaan kotiinsa.
Sitten hän, pakkasen hyväillessä äsken kostutettuja kasvoja ja kiharoita, virkistyi lopullisesti ja lähti juoksemaan ja juoksi lähimpään kahvilaan ja istuutui lähimpään pöytään ja ryhtyi raastamaan kiharoitaan, joista jäähileet hiljaa, mutta sointuvasti helisten putoilivat pöydän marmoripäällykselle, ja raastoi sitten muistilistan päällystakinsa ulkotaskusta ja lyijykynän liivintaskustaan ja lompakkonsa sisätakkinsa povitaskusta ja laski rahansa varmuuden vuoksi kolmeen kertaan ja epähuomiossa vielä neljännenkin kerran, saaden aina lopputulokseksi saman summan.
Sitten pyyhki Juho Pöytyri, raakalaismainen ilme kasvoillaan, muistilistastaan naisen käsilaukun ja nahkakauluksen ja teatterikiikarin ja kideradion ja kaksi tätiä — viimeksimainittu toimenpide pöyristytti kuitenkin häntä itseäänkin, niin että hän vähän rauhoituttuaan kirjoitti tädit takaisin, vieläpä alleviivasikin heidät kuin anteeksipyynnöksi — ja sitten lähti Juho Pöytyri mitään tilaamatta taas ulos kylmään, rahaa vaativaan maailmaan ja juoksi myymälään sisään ja myymälästä ulos noin tunnin ajan ja juoksi sitten takaisin kahvilaan, jolloin tarjoilijatar heti kiiruhti hänen luokseen, ettei hän ennättäisi hävitä käsistä niinkuin viime kerralla, ja otti häneltä tilauksen. Juho tilasi vain kahvin ilman leipää…
Sitten raastoi hän hammasta purren muistilistan taskustaan ja pyyhki nyt armotta pois kaikki neljä tätiä ja kauhistui hengessä, mutta pysyi sittenkin päätöksessään ja päätti pahimman varalta hankkia itselleen hermolääkäriltä todistuksen, ettei hän aika ajoin varsinkaan joulun edellä ole syyntakeinen.
Vielä laski hän rahansa, mikä toimenpide näkyi rauhoittavasti vaikuttavan kahvilaneitiin, minkä jälkeen hän kirjoitti uuden listan, koska entinen oli surkeasti töhritty ja rutistettu, kirjoitti siihen myöskin uudet ostokset, ja lähti taas juoksemaan puodista toiseen ja juoksi puolen tunnin kuluttua takaisin kahvilaan ja repi koko muistilistansa palasiksi ja loi hirveän silmäyksen kahvilaneitiin, kun tämä yritti taas lähestyä häntä.
Ja ystävämme Juho Pöytyri repäisi kolmannen lehden muistikirjastaan ja kirjoitti siihen vain joululahjojen saajien nimet ja iän ja sukupuolen sekä sen summan — meistä ei ole hienotunteista mainita sen suuruutta — mikä hänen lompakossaan oli, ja lähti jälleen vaeltamaan kärsimysten polkua ja tallusteli korvat palellen suureen tavarataloon ja pidätti siellä ensimmäisen tapaamansa myyjäneidin ja tunnusti hänelle rakkautensa ja itki ja ojensi hänen toiseen käteensä muistilistan ja toiseen käteensä lompakkonsa ja tuijotti neitiin mielipuolen tavoin ja sanoi neidin olevan persoonallisesti edesvastuussa tapahtumaan tulevasta onnettomuudesta, ellei neiti ota järjestääkseen tätä asiaa, ja suuteli neidin sormenpäitä — minkä johdosta neiti sai muistutuksen osastopäälliköltään — ja kostutti neidin kätöset kyynelillään.
Asia oli puolen tunnin kuluttua järjestetty Juho Pöytyrin suureksi tyytyväisyydeksi, minkä johdosta Juho Pöytyri itsekkäänä ja epäjohdonmukaisena peruutti heti rakkaudentunnustuksensa, mutta lausui kuitenkin neidille suuret kiitokset ja parhaimmat hyvän joulun toivotukset.