Kiiltäväkauluksinen herra oli ainoa, joka ei hymyillyt, vaikka asia koski häntä itseään. Tämä todisti, ettei hän ymmärtänyt, että »huumorin taju on henkevyyden puntari». Hän puhisi ja riuhtoi ovea ja vilkaisi meihin sen näköisenä kuin olisi meidän pitänyt se hänelle avata.

Koska raitiotieyhtiö ei ole palkannut meitä avaajaksi, niin istuimme rauhallisesti, ja vaunu tuli sillan yli Nervanderinkadun kulmaan.

Siinä yritti useita ulos ja vielä useampia sisään.

Turhaa.

Oli pakkanen, ja ovi pysyi kiinni.

On hyvä, että ovet pysyvät kiinni pakkasella.

Konduktööri riuhtoi ovea ja irvisti ikeniään.

Se ei häntä kaunistanut, sillä hän oli nainen.

Istujat hymyilivät.

Silloin nousi jättiläinen.