Hän oli eräitä metrejä pitkä ja muutamia kyynäriä leveä, ja oli hän istunut ihan vieressämme, vaikka emme ollut häntä huomannut. Hän oli ollut liian suuri, kiinnittääkseen huomiotamme.
Hän hymähti, nousi ylös jättiläismäiseen pituuteensa, levitti vähän hartioitaan ja tempaisi oven puolikkaita.
Ne, jotka olivat nousseet istualtaan, putosivat takaisin istumaan.
Koko vaunu tärähti. Tuntui kuin olisi koko Etu-Töölö tärähtänyt.
Ainoa, joka ei erikoisemmin tärähtänyt, oli vaunun ovi.
Se vain rämähti, mutta pysyi suljettuna.
Goljat yritti toisen kerran ja palasi sulkeutuneen näköisenä sitten takaisin, kun punaposkinen naiskonduktöörikin, joka seisoi takasillalla, oli turhaan ponnistanut voimansa ja naisellisuutensa.
Nervanderinkadulla teimme kaikki, koko vaunu, lukuunottamatta erästä pientä, heikon ja pelästyneen näköistä miestä, hyökkäyksen ovea vastaan.
Kun se ei mitään vaikuttanut, alistuimme kohtaloomme ja päätimme ajaa ympäri niin kauan kuin sähköä ja linjaa riittää.
Museokadun kulmassa nousi se pieni, mitätön mies ylös, avasi oven ja astui ulos vaunusta.