Lehti vain silloin tällöin vähän rasahteli.
— Huomenna tulee… huomenna tulee…
Matkustavainen säpsähti.
Kolkko hiljaisuus vallitsi murhenäytelmähuoneessa.
Mutta hiljaisuuden läpi kuului omituinen, hillitty, salaperäinen mutina:
— Huomenna tulee… huomenna tulee…
Siinä oli jotakin uhkaavaa.
— Huomenna tulee…
— Hermoni ovat vähän kiihdyksissä. Olenko minä pelkuri? Pötyä! Ei kummituksia ole olemassakaan.
— Huomenna tulee, huomenna tulee…