Hän syöksyi naisen tukkaan kuin naarastiikeri, veti naisen alas permannolle niin että mätkähti, ja kirkui:
— Pois sängystäni, ulos, putkaan, rietas nainen!
— Apua! Paavo! parkui rouva Tuomainen, jota rouva Hynttylä yhä raastoi tukasta.
Silloin tunsi rouva Hynttylä hyvän ystävänsä rouva Tuomaisen ja kirkaisi:
— Vai sinä se olet… sinä, sinä… kyykäärmeen sikiö!
Vihdoin heräsi hra Tuomainenkin, joka yleensä on hyvin sitkeäuninen.
Hän nousi istualleen Hermanni Hynttylän sängyssä, haukotteli, hieroi silmiään ja mutisi:
— Häh… mikä on? Paljonkohan kello on… nukuttaa…
Sitten sai hän kokonaan silmänsä auki ja sanoi:
— Kah, Hilmahan se on! Terveisiä maalta! Kyllä me muutimme lakanat…