— Suutarin, vastasi poika kaivellen nenäänsä.
— Sitten sinulla on pikiset sormet, sanoi Pöhkönen.
— Ei ne ole piessä, ne ovat vain muuten likaiset, selitti suutarin poika.
— Niillä sormillako sinä olet nuo marjat poiminut?
— Kyllä minä pesin ensin käteni, valehteli poika.
Hra Pöhkönen nyrpisti nenäänsä, sillä hän kannattaa siisteyden aatetta vähävaraisempien kansankerrosten keskuudessa.
— No paljonko sinä niistä tahdot? tiedusteli Pöhkönen.
— Minkä herra antanee, ilmoitti suutarin poika alistuvalla äänellä.
— Voinhan minä antaa kolme markkaa, sanoi Pöhkönen, joka on sitä mieltä, ettei köyhälistöluokkaan kuuluvia maalaislapsia saa totuttaa nylkemään kaupunkilaisia.
Poika alkoi solmia nyyttiä kiinni ja selitti: