Joskus me kirjoitamme myöskin opettavaisia kertomuksia.
Emme tiedä, ottaako ja missä määrin lukuhaluinen kansa näitä opetuksia onkeensa, mutta se on lukijain oma asia. Me tunnemme tehneemme velvollisuutemme ja pesemme kätemme harjalla ja tervasaippualla.
Tämä on sellainen opettavainen kertomus.
Tämän kertomuksen päähenkilö on kauppamatkustaja Juuso Tuiteri.
Tunnetteko Juuso Tuiterin? Ettekö? No, vahinko ei ole suuri. Juuso Tuiteri on hyvin jokapäiväinen henkilö. Te ikävystyisitte viidessä minuutissa hänen seurassansa ja toivoisitte, että paholainen veisi Juuso Tuiterin jonnekin hyvin kauas eikä toisi häntä milloinkaan takaisin. Ei ainakaan teidän näkyviinne.
Sanalla sanoen: Lindströmin pihvi tai parsamunakas on paljoa hauskempi tuttavuus kuin Juuso Tuiteri. On hauskoja, sukkelia, vieläpä henkeviäkin kauppamatkustajia, on sellaisia, jotka käyttävät useita tuhansia markkoja vuodessa arvokkaan kirjallisuuden ostoon, tunnemmepa sellaisenkin, joka voisi keskustella, vieläpä asiantuntemuksella väitelläkin minkä taiteentuntijan tai esteetikon kanssa tahansa nykyaikaisesta maalauksesta ja Sallisen Hihhuleista, mutta Juuso Tuiteri ei kuulu niihin. Juuso Tuiteri ei lue muuta kuin joskus pörssiuutisia — harvoin niitäkään — eikä harrasta muuta kuin kortinpeluuta. Ei käy edes jalkapallokilpailuissa, ollen siis ihmisen henkisen turtumuksen viimeisellä ja alimmalla asteella.
Kuitenkaan ei Juuso Tuiteri oikeastaan ole mikään tyhmä mies. Kaupassa mujauttaa hän sinut, ennenkuin ennätät ähkäistäkään, ja korttipelissä nyppii hän sinut yhdessä yössä niin puhtaaksi, ettet aamulla tiedä, mistä ottaisit rahat lankeavaan vekseliisi.
Ja välistä voi hän tehdä aika kepposet suuremmallekin joukolle.
Niinkuin näkyy seuraavasta:
Eräänä iltana kolmatta viikkoa takaperin saapui hra Tuiteri kyytihevosella ajaen ————:n asemalle, jolla juna seisoo 16 minuuttia.