Johtaja Aapelokin malttoi mielensä, eikä asiasta sen enempää puhuttu. Kun ne kolme onnellisesti pelastunutta putelia oli tyhjennetty, lähti hän kotimatkalle, tulematta tarkemmin velimiehelleen selvittäneeksi, kuinka hän oli järjestänyt asian tyytymättömän näköisten mieshenkilöitten kanssa.
Mutta jonkin ajan kuluttua sai johtaja Abelsson tavattomaksi ihmeekseen haasteen oikeuteen väkijuomain kuljettamisesta ja hallussaanpidosta. Ja kun hän sitten seisoi Pontius Pilatuksen silmälasien edessä ja oikeuden puheenjohtaja ilmoitti, että häneltä oli takavarikoitu rautatieasemalla vajanainen, paremmanpuolista konjakkia sisältävä puteli, ja kysyi, myönsikö johtaja syytteen oikeaksi, vastasi hra Abelsson harmistuneena, ettei hän tee sitä koskaan, ja ettei häneltä ole asemalla eikä sitäpaitsi missään muuallakaan takavarikoitu minkäännäköistä pulloa, vajanaista enempää kuin täysinäistäkään.
Pontius Pilatus kohensi vähän silmälasejaan eikä sanonut ymmärtävänsä, mitä vastaaja luuli kiellolla asiaa parantavansa, koska todistajat olivat olemassa, ja käski kutsua todistajat sisään.
Kun johtaja Abelsson katsahti todistajiin, huomasi hän ihmeekseen, että ne olivat samat tyytymättömän näköiset miehet, jotka olivat häntä asemalla puhutelleet.
Pontius Pilatus kysyi tyytymättömän näköisiltä miehiltä, viitaten joht. Abelssoniin, eikö tämä ollut se herra, jolta he takavarikoivat konjakkipullon?
Mutta kun todistajat katsahtivat hra Abelssoniin ja tunsivat hänet, hämmästyivät he suuresti ja huudahtivat, että tässä on tapahtunut melkoinen erehdys, sillä juuri tämä herrahan se ilmiantoi sen herran, jolta takavarikko tehtiin.
Se juttu meni siten nahkaksi, mutta kotiin tultuaan ryhtyi johtaja Abelsson naputtelemaan kirjettä veljelleen Aapelolle, ja pyysi tätä ystävällisesti selittämään, mitä hänen ja tyytymättömän näköisten miesten kesken oikeastaan oli asemalla tapahtunut.
KIRJAKAAPPI
Iisakki Tohelo meni ja osti suuren kirjakaapin vanhojen huonekalujen kaupasta.
Iisakki Tohelolle on karttunut kaikenlaista kirjallisuutta, vihkoteoksia ja rosvo romaaneja ja kuvalehden vuosikertoja, mitkä sisältävät monipuolisen ja arvokkaan tietoaartehiston mutta keräävät hirmuisesti tomua ja pölyä avonaisissa hyllyissä ja kamarin nurkissa ja sohvan alla. Tämän johdosta oli rouva Augusta Tohelo antanut eräitä ultimaatumeja suljettavan ja tiiviin kirjakaapin ostamisesta, ja kun hän vihdoin ryhtyi lämmittämään kylpyhuoneen kamiinaa Iisakki Tohelon litteratuurilla, tuli Iisakille kiire hankkimaan sellainen kaappi kuin sanottu oli.