Oikeastaan ei se ollut mikään kirjakaappi eikä ollut koskaan kirjakaappi ollutkaan, vaan suuri vanha vaatekaappi, mutta kun Iisakki Tohelo sai sen huokealla, niin ajatteli hän, että kaappi kuin kaappi. Saahan siitä kiskoa naulakot irti ja laittaa hyllyt kirjoja varten sinne sisälle. Eikä se kai ollutkaan niin tyhmästi ajateltu.
Myymälästä lupasivat lähettää sen kotiin samaan maksuun, ja kello puoli kuuden ajoissa iltapäivällä, kun portaissa jo oli puolipimeätä, kuulivat Tohelot rappukäytävästä melua, joka muistutti kieltensekoituksen aiheuttamaa rähäkkää Baabelin tornin rakennustyömaalla.
Iisakki Tohelo huusi, että nyt se kaappi tulee, ja arvasi ainakin osittain oikein. Ellei kaappi nyt juuri vielä tullutkaan, niin oli se ainakin tulossa, ja päässyt neljännestunnissa ensi kerroksesta toiseen. Koska Tohelot asuivat neljännessä kerroksessa, niin saattoi yksinkertaisella laskutoimituksella päästä selville siitä, milloin kaappi olisi heidän ovellaan.
Jos kaapin tuojia olisi ollut kaksi tai neljä miestä, niin olisi asia kukaties ollut yksinkertaisempi, mutta kun niitä oli kolme, ja kolmas sitäpaitsi oikeassa kenraalihumalassa, eivätkä toisetkaan aivan vesipoikia, aiheutui siitä sangen paljon sekaannusta, kolmannen koettaessa auttaa asiaa jostakin kaapin keskivaiheilta ja joutuessa tällöin milloin litistyksiin kaapin ja seinän väliin, milloin ilmeiseen vaaraan tulla profeetta Joonan tavoin heitetyksi kaidepuun yli syvyyteen. Molemmissa tapauksissa ilmi toi ahdingossa oleva hätänsä kovalla, vaikka vähän epäselvällä mölinällä, mihin hänen toverinsa vastasivat valituin sadatuksin, jotka koskivat yhtä paljon kaappia kuin hankalaa kaveriakin.
Vihdoin oli kaappi Toheloiden ulko-oven takana, jolloin huomattiin, ettei oven toista puolikasta saatu auki, ellei kaappia peruutettu jonkin matkaa alaspäin samaa tietä kuin oli tultukin. Kun kaappi nyt oli pystysuorassa asennossa, oli miesten kesken syntymäisillään ilmi tappelu, mihin Iisakki Tohelokin asiaan läheisesti kuuluvana henkilönä oli vaarassa sotkeutua.
Vihdoin saatiin ovi auki, ja kun ei kaappi mahtunut pystyssä sisään, kaadettiin se selälleen ja onnistui sen siinä asennossa juuri parahiksi tarttua pihtipieliin kiinni. Se kolmas mies rupesi silloin itkemään ja ilmoitti olevansa leskiakan ainoa poika ja altis väkijuomille, ja aikoi kertoa koko surullisen elämäntarinansa, ennenkuin kaappi molempien toisten miesten sekä Augusta ja Iisakki Tohelon yhteisillä ponnistuksilla saatiin kiskotuksi takaisin rappukäytävään ja käännetyksi kyljelleen.
Kyljellään se mahtuikin ovesta sisään Toheloiden eteiseen, missä se osoittautui liian korkeaksi eteisen korkeuteen verrattuna. Miehet nostivat sen niin pystyyn kuin saivat ja sanoivat sitten, ettei sen paikoilleen asettaminen kuulu heille eivätkä he sitäpaitsi ole mitään orjia. He lähtivät sadatellen tiehensä ja tuntuivat rappukäytävässä alaspäin mennessään olevan yksimieliset siitä, että Iisakki Tohelo, joka ei ollut antanut heille mitään juomarahoja, oli suurin roisto ja halpamaisin kitupiikki koko tässä kaupungissa.
Siinä nyt oli Iisakki Tohelon uusi ja suuri, tomunpitävä kirjakaappi eteisessä, ulottuen vinosti ylhäältä alas, yhdestä ylänurkasta vastapäätä olevaan alanurkkaan, ja sulkien yläosallaan pääsyn Toheloiden asuinhuoneisiin ja teljeten alaosallaan pääsyn keittiöön.
Onneksi oli pääsy rappukäytävään avoinna, niin että Iisakki Tohelo pääsi lainaamaan sahan ja kirveen talonmieheltä.
Iisakki Tohelon litteratuuri on toistaiseksi turvassa tulen tuhoisalta elementiltä, sillä kylpyhuoneen kamiinaa lämmitetään nyt kirjakaapilla, joka on erittäin sopivaa puuta siihen tarkoitukseen.