— Mitäs herra sitten tästä meinaa?!
— Jaa, sanoi arvostelija. — Onhan se… Kenenkäs se on maalaama.
— Tämä on sen suuren taiteilijan Iki-Sutin merimaisema! ilmoitti hra
Koikale. — Totta kai olette nimen kuullut?
— Kyllä, minä tunnen Iki-Sutin varsin hyvin. Mutta en minä ole ennen tiennyt hänen merimaisemia maalanneen, kuitenkin on. Jotakin omituisen tuttua tässä kuitenkin on.
Nuori mies kiipesi äkkiä taulun alla olevalle tuolille ja pyöräytti taulun ylösalaisin.
— Jaa, sanoi hän. — Sitähän minäkin. Tämä on sen Iki-Sutin maalaus
»Poutapilviä heinäkuussa». Nyt se on oikein päin.
Siitä lähtien on johtaja Koikaleen salissa Iki-Sutin taulu aina oikein päin. Rouva Koikale selittää vieraille, kuinka kallis se on ja kuinka hyvät arvostelut se on saanut.
Ja hra Koikale sanoo:
— Tämä on suurta taidetta. Tässä alhaalla on niitty, joka aaltoilee suvituulessa, ja ylhäällä taivaalla vyöryvät mahtavat poutapilvet. Sen nimi onkin »Poutapilviä heinäkuussa». Nää ovat vallan toista nämä käsinmaalatut kuvat kuin painokuvat, joita sivistymättömät ripustavat seinilleen.