— En minä ota puhelimessa vastaan mitään selityksiä! sanoi täsmällinen ja karski ääni pontevasti. — Tulkaa huomenaamuna kello 10 virkahuoneeseeni. Hyvästi!
— Mikä sinulla on? kysyi rouva Ovela säikähtäen, kun hänen miehensä horjuen palasi saliin. — Sinähän olet hikinen ja kalman kalpea! Voitko pahoin?
— Oh… oh… paha on merrassa! ähkyi hra Ovela, vaipuen sohvalle istumaan. — Leikkiähän se vain oli…
Hra Ovela teki täydellisen tunnustuksen.
— Sitähän minä olen aina sanonut, ettet sinä lakkaa niistä koirankujeistasi, ennenkuin keität itsellesi kauniin sopan! Ettet jo häpeä, vanha mies!
Unettoman yön jälkeen seisoi hra Ovela klo 10 poliisimestarin odotushuoneessa. — Mitä asiaa? kysyi päivystävä konstaapeli.
— Poliisimestari on käskenyt minua puheilleen, mutisi hra Ovela. — Minä olen liikemies Ovela, tässä on korttini…
Päivystyskonstaapeli tuli takaisin ja ilmoitti, ettei poliisimestari ole kutsunut.
— Sen täytyy sitten olla jokin väärinkäsitys… jupisi Ovela ja painui ulos poliisikamarista. Hän sadatteli:
— Kukahan roisto se tämän keksi?