Vuonna 1902 Suomalainen teatteri muutti uuteen asumukseen ja sai nimekseen Suomen Kansallisteatteri. Ida Aalberg oli antamassa loistoa avajaisjuhlallisuuksille, mutta sai tuosta käynnistään Helsingissä tyytymättömyydenaiheen Bergbomia vastaan.
Vuoden 1903:n alussa Kaarlo Bergbom kirjoittaa Ida Aalbergille:
»Arvoisa rouva Paroonitar!
Olen kolme viikkoa ollut vuoteen omana, sairastanut pahaa keuhkokuumetta. Siinä syy, miksi en käynyt luonanne Helsingissä ollessanne. Mutta hyvälle ystävälle Thérèse Hahlille olitte silloin sanonut sanan, joka kovin kipeästi koski minuun. Syynä siihen, ettette esiinny Helsingissä on muka »Bergboms bry sig icke om att hafva mig» [Bergbomit eivät välitä minun tulostani sinne.]
Jos niin sanotte päästäksenne kysyjästä, jolle ette tahtonut antaa vastausta, olkoon menneeksi. Mutta jos tosiaan sitä ajattelittekin, erehdytte suuresti. Sekä minulle että sisarelleni on käyntinne näyttämöllämme juhla. Tulkaa niin usein kuin tahdotte — aina olette tervetullut. Meille iloksi, — teatterille kunniaksi. Muutamat epäkohdat ovat Teitä suututtaneet ja Te laskette ne meidän niskoillemme muistamatta, että me niistä saamme kärsiä paljon enemmän kuin Te. Ne ovat Teille vastuksina muutamia viikkoja, meille vuosien läpi.
Siis — jos tulette Maaliskuulla, tervetullut. Jos mieluummin tulette Pääsiäisen perästä, tervetullut. Jos lykkäätte käyntinne syksyksi, tervetullut silloinkin. Mainitkaa missä osissa tahdotte esiintyä, että saamme valmistaa käännökset hyvän sään aikana. Jos tahdotte suullisesti keskustella siitä, tulen Pietariin — mutta en nyt kohta, olen vielä liian heikko. Mutta myöhemmin.
Kunnioittaen
Kaarlo Bergbom.»
Ida Aalberg kirjoitti vastaukseksi:
»Arvoisa Herra Tohtori!