Ida Aalbergin koti oli rakkaudella luotu. Siinä ei ollut mitään tilauksesta tehtyä tai ulkonaisen vaikuttavaisuuden vuoksi hankittua.»
* * * * *
Samoinkuin ollessaan avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa Ida Aalberg toisessakin avioliitossaan tuntuu olleen erittäin taloudellinen ja käytännöllinen perheenemäntä. Joskus hänen sanotaan saaneen tuhlailevaisuuden puuskan, mutta tavallisissa oloissa hän säästi yksin neulojakin ostaessaan. Tilien piti olla aina selvinä, hän muisti tarkalleen pienimmätkin menoerät, ja taiteilijana hän valvoi huolellisesti myöskin tulojaan. Ida Aalberg eli aivan vapaana taloudellisista huolista vain pari kolme viimeistä vuottaan. Syksyllä 1911 hänelle valtion puolesta myönnettiin huomattavan suuri taiteilija-eläke, ja samoihin aikoihin vapaaherra Uexküll-Gyllenband peri vanhempiensa kuoltua näiden omaisuuden, m.m. kauniin Augustenhof nimisen huvilan Viipurin liepeiltä.
* * * * *
Ida Aalberg oli luonteeltaan tavattoman epäluuloinen. Ollessaan kihloissa ja avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa hän yhtämittaa epäilee, että joku vieras aukoo heidän kirjeitään ja lukee niitä. Naistuttaviinsa hän nuoruudestaan asti suhtautuu epäluuloisesti, Bergbomin hyviä tarkoituksia ja suopeutta hän ei tahdo jaksaa uskoa. Teatterielämä monine juonitteluineen oli omansa kehittämään tätä ominaisuutta. Epäluuloisuus teki hänet sulkeutuneeksi.
Ida Aalberg oli aina erittäin hermoherkkä. Häämatkallaan 1894 hän tuntuu ajoittain olleen suorastaan hermosairas. Vuoden 1911:n suuret rettelöt ja seuraava vastentahtoinen toimettomuuden aika vaikuttivat häneen ylen pahasti.
On täysi syy uskoa, että Ida Aalberg päivä päivältä oppi antamaan yhä suuremman arvon miehelleen ja kunnioittamaan tämän ihanteellista mieltä. Hänen useista lausunnoistaan voi päätellä näin käyneen. Syrjäisestä Ida Aalbergin ja vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin yhdyselämä tuntui erittäin sopusointuiselta. Niinpä lieneekin katsottava suureksi osaksi hermosairaudesta johtuvaksi, että Ida Aalberg elämänsä lopulla epäili miestään, syytti tätä uskottomuudesta, koetti vaania hänen toimiaan ja seurata hänen kaikkia askeleitaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus näyttäytyi joskus seurassakin hämärinä viittauksina ja härnäilemisenä. Epäluulonsa alkuaiheen Ida Aalberg eräälle ystävälleen sanoi saaneensa siitä, että hänen miehensä muka ei ollut voinut tyydyttävästi selvittää, mihin eräs suurehko rahasumma oli kulutettu. Hän koetti käyttää vakoilijoina läheisiä henkilöitä, ja vaikka hän ei saanut mitään vahvistusta epämääräisille luuloilleen, hänen tuskansa näyttäytyi joskus mielettömän raivokkaana.
* * * * *
Siitä, kuinka Ida Aalbergin taide tehosi valtavasti nuoriin mieliin, on paljon mitä vakuuttavimpia todistuksia. Ida Aalberg oli monen suomalaisen tytön ensimmäinen suuri rakkaus. Hänen tähtensä vietettiin unettomia öitä, haaveiltiin ja kuljettiin hurmiotilassa päivät pääksytysten. Vielä elämänsä viimeisenä vuotena hän sai suuren joukon kirjeitä, joissa hänelle tuntemattomat nuoret lähettäjät kiittävät häntä saamistaan korkeista elämyksistä ja puhuvat hänelle jumaloivaa kieltä.
Eräs venäläinen nainen, tyttönimeltään Nataša Radlov, on kirjoittanut kuvauksen ystävyydestään Ida Aalbergin kanssa. Hänen kirjoituksensa on sangen pitkä, siitä tulisi, jos se painettaisiin, kokonainen kirja. Koska suuri tenhotar Ida Aalberg esiintyy Nataša Radlovin välittömässä kuvauksessa erinomaisen elävänä, on syytä selostaa sitä ja ottaa siitä muutamia kohtia semmoisenaan.