Marie Seebach.»

Schröderin edustaman näyttämöllisen realismin traditsioneja kannatti tähän aikaan näyttämöohjaaja Heinrich Laube, joka toi uudestaan saksalaiselle näyttämölle luonnollisen puhetavan. Marie Seebach kuului toiseen koulukuntaan, suuntaan, joka näyttämötaiteilijalta vaati lähinnä suurta tekniikkaa. Idealistisen suunnan edustajalta vaadittiin tähän aikaan näyttelemisessä jaloa arvokkuutta ja kehitettyä puhetaitoa. Hänellä tuli olla hyvin kehitetty ääni, joka intohimoisissa purkauksissa pani »koko talon täräjämään». Marie Seebachin taiteesta kirjoitetut arvostelut osoittavat, että hän taiteilijana eli Weimarin Apollon traditsioneista. Ida Aalberg tutki hänen luonaan eräitä niistä osista, joita hän myöhemmin Suomessa näytteli.

Juhannuspäivänä 1878 vanhemmilleen kirjoittamassaan kirjeessä Ida
Aalberg kertoi elämästään seuraavalla tavalla:

»Dresden 24 p. Kesäkuuta.

Rakkaat Vanhemmat!

Viimeisen kirjeeni varmaan olette saaneet? —

Meillä oli vähän outoa täällä eilen Juhannus iltana, sillä kun sitä juhlaa ei ollenkaan tunneta täällä Sachsissa, niin ei myöskään ei vietetä, kaikki suomalaiset erittäin herrat puuhasivat suuresti että meidän piti mennä kaikki maalle, mutta ei siitä tuumasta tullut mitään, sillä yhdellä oli yksi este toisella toinen, vihdoin päätimme mennä »Grosse Garten'in» suuri komea kuninkaallinen puisto jossa joka ilta on musikki, Rouva ja herra Jächnich olivat »förkelinä» siellä joimme teetä ja viiniä, haasteltiin naurettiin ja kiisteltiin, meillä, minulla ja eräällä Herra Sundqvistilla (Hattulasta) oli suuri riita, hän on nimittäin suuri Svekomaani, johon ei kumppanien oikaisu sanat vielä ole pystyneet, vaan nyt me kaikki olemme päättäneet ruveta suuresti työskentelemään puhdistaaksemme häntä tuosta taikauskosta, vieläpä löimme vetoa että ennenkuin tuleva Juhannus aamu koittaa, niin hän on uudesti syntynyt. Tänään olemme päättäneet mennä Laschewitz'in hyvin kaunis maisema lähellä kaupunkia. Suomalaisia kansanlauluja useesti kuulee, sillä me olemme yhdistäneet »trion» johon kuuluu Minä supraani, Berg [K.G. Berg] Kuopiosta, tenori, ja nuori Biedermann basso. Baronessa Biederman [Ida Aalberg asui v. Biedermannin pensionaatissa, jossa ennenkin oli asunut paljon suomalaisia] on suuri musiikki tuntia, ja hän erittäin ihailee meidän kotimaisia laulujamme, heti kun minä muutin heille hän myöskin tahtoi tulla tutuksi Oskarin [Oskar Ahlberg, joka asui Jänichin pensionaatissa] ja hänen bolagistinsa kanssa. Täällä on hirveän kuuma, erittäin kuin ei ole tottunut siihen, niin tuntee suuren rasituksen, ja on niin pitkä matka Elbelle ja myöskin niin liian kallis ettei tahtois rasita, 50 p kerralta, täällä ei ole niinkuin Suomessa jossa löytyy niin paljon vettä, että ei tarvitse siitä niin pyhänä pitää.» — — —

»Almberg Slöör Wahlström [Suomalaisen teatterin johtokunnan jäseniä] y.m: olivat käyneet Kenraali-Guvernöörin luona ja pyytäneet häneltä minulle suosituskirjeen Venäjän ministerille täällä. Seuraavana päivänä kun kotoa lähdin olin Almberg'in ja Slöör'in kanssa kansliassa tulin esitetyksi ja sain mainitun kirjeen sekä Dresdeniin että Köpenhaminaan. Se kirje tuottaa minulle suuret edut Kuninkaallisessa teaterissa 'vapaa biljetin', pääsyn harjoituksiin, ja tietysti aivan toinen kohteleminen kaikilta, kun olen ministerin suojelun alla. En ole vielä käynyt hänen luonansa, enkä olisi voinutkaan vielä mennä, sillä Neiti Ingman sanoi ett'en voi mennä muuten puettuna heidän kaikkein luoksensa kuin mustalla silki läningillä, yksityisenä voisin mennä, vaan ej nyt kun representeeraan koko Suomalaisen kansalis teaterin. Rouva Jänichin kanssa kävin ostamassa, se tuli maksamaan noin 130 S:markkaa, kyllä olisin 60:nelläkin saanut mutta muutaman ajan päästä se olisi itsestään murentunut. Tämä on parasta silkiä ja niin paksua että itsestään seisoo, minä otin 12 metriä, se tulee aivan yksinkertainen. Teaterissa olen käynyt 3, 4 kertaa se tulee hyvin kalliiksi itse ostaa, sillä halvemmalla ei voi mennä kuin 4 markkan vaan en ole saattanut olla poissa, sillä olisin tehnyt väärin; kun ovat näytelleet samoja kappaleita kuin meillä ja jossa minulla on ollut pääosa; — tänä iltana näytellään »Preciosa» yksi paraita näyttelijöitä Neiti Ellmenreich näyttelee pääosan, minä tietysti menen katsomaan, voidakseni vertailla ja tuomita. Tänään minä ostin 2 biljettiä toisen annan Rouva Jänichille, jollain lailla palkitakseni hänen vaivojaan. —

Minä olen niin ahkerasti työskennellyt, lukenut ja kirjoitanut Saksaa, sillä olen tehnyt sen päätöksen että Kesäkuussa oppia kieli varsin puhtaasti, ja sen lupauksen minä pidän.» —

»Tänään me Suomalaiset kävimme yhdessä osassa suuressa Zvingelin museosa nimittäin »Tafvel galleriassa» sieltä olisi niin paljon kertomista, siellä löytyy noin 5000 tuhatta taulua ja niiden arvo lasketaan 30,000,000 miljonaa Saksan markkaa, siellä on yksi taulu joka on kalliin helmi kaikista mitä Euroopassa löytyy, paras hedelmä jonka taide on luonut, nimittäin Rapfaelin »Madonna» joka on niin ihana että tuntikaudet voipi siitä nautia, en muista kuinka monta kymmentä tuhatta se on maksanut. Rapfael oli suurin maalari mailmassa, syntyisin Italiassa ja eli 1580 ja 1630 välillä. —